Eilen oli sitten kipsipotilaan kontrolli nro 2. Röntgen näytti samaa kuin viime viikolla ja kaikki mennyt niin kuin on oletettu. Kyynärsauvoihin tarvittiin pientä korjausta, kun olivat jo kuluneet nuo kuminupit tuosta päästä. Vaihdettiin uusiin ja taas mennään...jopa niin kovaa, että iltapäivällä potilas oli kaatunut kotona. Keppi luiskahti alta, kun lattialle pudonnut villasukka jäi alle... no onneksi vauriota eivät olleet suuret. Enemmänkin henkistä laatua, mutta niistä selvittiin.

Illalla päädyimme potilaan kanssa askartelemaan joulukortteja. Eipä niitä meille olekaan kertynyt kuin vaivaiset 40 kpl lähetettäviä  Että kyllä siinä jonkinmoinen urakka on ennen kuin ne on askarreltu. Tänä vuonna etsin käsiini sen verran helpon ohjeen, että sitä muokkailemalla kortista tuli kohtuullisen pienellä vaivalla hieno! Pääasiassa oli vain tarrojen liimailua, vaikkakin kortista tuli komeasti kolmiulotteinen. Eilinen urakkamme kesti reilut pari tuntia ja valmiita kortteja tuli VAIN 12 kpl. No osa jäi odottamaan vielä viimeistä silausta ja nimikirjoitustamme alle. Eli parin tunnin verran ehkä vielä joudumme uurastamaan.

Korttiaskartelu on ollut varhaisteinin syntymän jälkeen jokavuotinen joulunodotusperinteemme. Askartelijan iän mukaan on tehty enemmän ja vähemmän vaikeita korttiversioita. Tällä kertaa värit olivat punainen ja harmaa sekä hopea. Perinteemme on sen verran jo iskostunut jälkikasvunkin mieleen, että heti alkajaisiksi hän kaivoi esiin joululevyt ja niitä sitten kuunneltiin ja lauleskeltiin korttiaskartelun lomassa. Laitoin riisipuuroa hautumaan ja lopuksi nautiskelimme joulupuuroa sokerilla ja kanelilla  Nam että maistuipa se hyvältä! Ulkona vihdoinkin on maakin valkoinen, joten selkeästi joulumieltä on ilmassa.

Itsenäisyyspäivää jo juhlistimme kalkkunarullalla, joululaatikoilla, kotijuustolla, sienisalaatilla ja kalalla. Pari päivää söimme siis joulun makuja jo ennakkoon, nyt malttaa paremmin odottaa oikeaa joulua ja niitä kaikkia ihania ruokia ja makuja, joita joulu tuo tullessaan.